Tieteellisen tutkimustiedon jakamisen kieltämisen vaikutukset biotalouteen ja luonnontuotealaan

Ruokaviraston tulkinta kieltää tutkimustiedon jakaminen elintarvikealan toimijoilta voi aiheuttaa yllättäviä ja kauaskantoisia vaikutuksia. Yksi viranomaistulkinnan piirin joutuvista toimialoista on suomalainen luonnontuoteala, jonka potentiaalia osana laajempaa biotaloutta on tuettu jopa usean ministeriön toimesta jo vuosien ajan. Laadukas tutkimus ja tuotekehitys ovat luonnontuotteita hyödyntävien toimintojen kilpailukyvylle keskeisen tärkeä.

Kotimaisten luonnontuotteiden hyödyntäminen vaatii eri tieteenalojen ja perinteisten toimialarajojen yli ulottuvaa yhteistyötä. Näitä voivat olla esimerkiksi elintarvikekemia, biotekniikka, kasvibiologia, metsä- ja maataloustiede, lääketiede, farmasia ja ravitsemustiede.
Biotalouteen kuuluvat luonnontuoteala on hyvä esimerkki toimialasta, jossa yhdistyvät kansantalous ja kansanterveys. Suomalaisten marjojen terveellisyyden nimiin vannotaan jokaisen perheen ruokavalinnoissa ja marjat tuovat elantoa monen luonnontuotealan yrittäjän talouteen.

Maailmalla vallitseva terveystietoisuus ja hyvinvointitrendi kasvattaa myös suomalaisten luonnontuotteiden kysyntää ja vientimahdollisuuksia. Puhtailla luonnontuotteillamme on maailmalla hyvä maine. Moni yritys hakee vientituotteelle tukea tutkimustiedosta ja luonnontuotteiden terveysvaikutuksista löytyy runsaasti tutkimustuloksia.

Ruokaviraston tulkinta kieltää tutkimustiedon jakaminen tulee kuitenkin muuttamaan luonnontuotealalla toimivien viestinnän lopullisesti, sillä kuluttajien lisäksi tutkimustiedon välittäminen on kielletty myös elintarvikealalla työskenteleville ammattilaisille ja jopa terveydenhuollon ammattilaisille.

Yksi käytännön esimerkki Ruokaviraston tulkinnan vaikutuksista konkretisoituu vuosittaisen Luonnontuotealan tutkimusseminaarin myötä. Tutkimusseminaarissa voidaan toki jatkossakin esitellä mielenkiintoisia luonnontuotealan tutkimuksia, kuten esimerkiksi puolukan vaikutukset verenpaineeseen ja verisuonten toimintaan tai karpalon vaikutuksesta ennaltaehkäistä virtsatietulehdusta.

Elintarvikealan toimija ei voisi Ruokaviraston uuden tulkinnan mukaan esimerkiksi seminaarin aikana jakaa tätä tutkimustietoa sosiaaliseen mediaan, sillä toimijan omassa kanavassa tieteellinen tutkimustieto muuttuu viranomaisen tulkinnan mukaan myynnin edistämiseksi ja mahdollisesti kielletyksi "lääketieteelliseksi väittämäksi". Itseasiassa elintarvikealan toimijoiden tulisi nyt käydä poistamassa aikaisempien vuosien some-päivitykset, jos niissä on käsitelty tällaisia tutkimustietoja. 

Edellä kuvattu tilanne voi tuntua naivilta esimerkiltä, mutta Ruokaviraston tulkinnan näkökulmasta kaikki elintarviketoimijan tekemä viestintä on kaupallista viestintää ja myynnin edistämistä. Tähän on puututtu jo terveystuotealan toimijoiden viestinnässä, joten tulkinta koskee luonnollisesti kaikkia elintarvikealan toimijoita.

Kannattaa kuitenkin pysähtyä pohtimaan, miten Ruokaviraston tulkinta vaikuttaa elintarvikealan yrittäjän tai yrityksen toimintaa myös pidemmällä aikavälillä. Tulkinta on jalkautettu toimialalle poikkeusoloissa, mutta jonain päivänä palaamme johonkin normaaliin, eikä tätä tulkintaa välttämättä tämän jälkeen kyetä muuttamaan. Ruokavirasto on perusteluissaan niin vahva, että siihen ei välttämättä toimijoiden resurssit edes riitä.

Poikkeuksellinen korona-aika saatetaan myöhemmin muistaa hetkenä, joka muutti pysyvästi tieteellisten tutkimusten vapaan jakamisen muun muassa luonnontuotealalla ja laajemmin elintarvikealalla.

Lopuksi on hyvä muistaa, että lainsäädännössä ei ole tapahtunut muutoksia, vaan kyse on Ruokaviraston uudesta tulkinnasta, jota parhaillaan jalkautetaan kuntien valvonnan kautta käytäntöön.

Mika Rönkkö, toiminnanjohtaja
Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto